Kellokukkakello (dedikált példány) [antikvár]

Yhteen aikaan - eikä tuosta ajasta liene kulunut hyvinkään pitkään - oli aika paljon aikaihmisiä, joilla ei ollut aikaa.Moni yritti aikaa voittaa, säästää ja tallettaa - sellaisia nyt on aina ollut, mutta on kai nykyään vielä enemmän kuin entisaikoina. Kuka säästi aikaa kummoiseenkin lip-paaseen, kuka talletti sukanvarteen.Toiset puolestaan tuhlasivat aikaa kuin riikinruhtinaat hopeisia mynttejä ikään, ja jotkut yrittivät aikaa tappaa.Kukaan ei aikeissaan onnistunut eikä tuumiansa aikaan saanut.Aika oli, mitä oli.Joka iltapäivä, mutta varsinkin perjantaisin kaikki ajan säästäjät ja tuhlaajat ja tappajat ajoivat autonsa autotal-leista kivipihoille, kivi^ihoilta kaduille ja kaduilta valta-teille, ja lähtivät sitten viilettämään kaikkiin ilmansuun-tiin, mutta varsinkin pohjoiseen.Ajaapa siinä kaikkien isojen vimmattujen autojen jonossa myös yksi pikkuriikkinen auto, punainen. Ei pidä kiirettä, köröttää. Ajurilla hattu päässä ja hatussa kukkia.Hänpä se tietää salaisuuksia, tämä erikoinen ajuri! Tie-tää, mutta ei ole tietääkseenkään! Eikä usein salaisuuksis-taan puhu ei pukahda.