Hyvinkää [antikvár]

Kun mannerjáá yli kymmenentuhatta vuotta sitten hitaasti peráántyi kohti luodetta, sen reúna pysáhtyi kaksi kertaa pariksi sadaksi vuodeksi Etelá-Suomeen. Syntyivát Salpausselát, pitkat, loivat ja matalat poikittaishaijut, joista vanhempi ja etelai-sempi lahtee Hankoniemen káijesta koilliseen ja taittuu sitten Hollolan seuduilta itaan. Jaan yhá peráannyttyá nousi pitká soraharjanteiden jono saa-riketjuna Baltian jaájárvestá, jonka pohjaan kerros-tui sulamisveden kuljettama savi. Maa kohosi, vesi pakeni. Jáajárvi muuttui asteittain ja hitaasti Itamereksi; vahan kerrallaan paljastui savinen merenpohja. Vuosituhansien ku-luessa eláma valloitti jáán játtámat maisemat. Erá-metsát peittivát harjujen selát ja rinteet, levisivát entiselle merenpohjalle niiden vierustoille; jáán uurroksiin jái járviá, kasvoi soita. Náin syntyivát Hyvinkáán maisemat Sal-pausselán harjanteille ja niiden ympáristöön Lohjan-haijuksi sanotun jakson pohjoispaáhán. Haijuilla samoih eramies, unohti joskus kivisen aseen, játti rautakirveenkin ruostumaan tulevien sukupolvien kummastel ta vaksi. Harvoja niitá süti on Hyvinkáán tienoiha löytynyt. Vakinais-ta asujaa saivat maisemat odottaa pitkáán. Mutta asukkaat tuhvat, váhá váháUá. Erá-metsien keskelle raivattiin peltoja, pellot laajenivat: entinen merenpohja alkoi kasvaa viljaa. Hietanum-milla ja sorahaijuilla riitti yhá riistaa, járvissá ja joissa kalaa. Náhtávásti enimmákseen Hámeen suunnasta saapuneet uudisasukkaat tuhvat jáádák-seen. Hyvinkáán nimi mainittiin asiakirjoissa en-simmáisen kerran viidennentoista vuosisadan lopus-sa; vuoden 1539 maakiijoista taas selviáá ettá Hyffuingassa ja sen naapurissa Valkialassa on yhteensá kymmenen talca. Námá divat se ydin, josta nykyinen Hyvinkáánkylá jatkoi kasvuaan. Hyvinkáán nimi esiintyy sen jálkeen asiakirjoissa sangen monenkiijavissa kirjoitusasuissa; nimen al-kuperástá ei tutkimus toistaiseksi ole paassyt yksi-mieliseen ratkaisuun. Maatalous oli luonnollisesti seudun paáelin-keino. Hyvinkáánkylan naapuristossa oli jo 1500-luvulla Kytaján kartano, jonka laajat raaa-alueet seuraavan vuosisadan alussa siirtyivát Vaasan ku-ningassuvulle. Kuudennentoista vuosisadan puoli-válissá Kruunu aloitti Hyvinkáánkylan ja Kytáján rajoilla Hyvinkáanvuoressa lyhytaikaisen kaivostoi-minnan ja perusti sulaton. Nykyisen Hyvinkáán toisellakin laidalla, Myllykylassa, oh louhos, jonka jaánnökset óvat yhá nákyvissá: Kalkkikallio. Kalkldkiven louhinta samoin kuin myöhem-min Hopeavuoreksi nimetyn kaivoksen toimintakin óvat loppuneet ajat sitten - niistá silti lienee luettava Hyvinkáán nyt niin vahvan teollisuuden alkaneen. On kuitenkin perinne ja elinkeino, joka katkeamatta liittyy koko Hyvinkáán historiaan ja kehitykseen: liikenne. Hyvinkáánkylán halkaisi maan vanhimpiin kuuluva maantie, joka johti Helsingistá Hámeenlin-naan. Tie on yhá olemassa, vaikka Hameenlinnan liikenne kulkeekin nykyáán valtatie numero kolmea pitkin. Jos tárnán varrella katsoo Hyvinkáán liitty-mán kohdalla tienviittaa, havaitsee olevansa puoli-matkassa Helsingin ja Hámeenlinnan válillá. Van-han tien varrella oli jo 1600-luvulla kestikievari Hyvinkáán tietámissá; ja Puolimatkana tunnetaan yhá nykyisen kaupungin keskustan ja Hyvinkáánkylan válinen rajamaasto. Myöhemmin juuri liikenne kasvatti Hyvinkáán asutuskeskukseksi ja aloitti sen nykyisen kehityksen: kun Hámeenlinnan rautatietá rakennet-tiin viime vuosisadan puolenvalin jalkeen, oli Hy-vinkáa yksi rakennustyön páaetappeja. Kun Hangon rata valmistui 1870-luvulla, muodostui Hyvinkáástá