Aleksis Kiven Mestariteokset I-III. [antikvár]

KANERVAKANKAALLA Kanervakankaalla sauvupi miilu Honkien juurilla, Vartija on sillá vakava ukko, Partanen harmaapáá; Hán ahkerast nuijaansa káyttelee, Ja kumahtaa kanervakangas. Taas kiven ááressá istuuvi vanha Kauhaansa veistellen, Hohteessa tervasen, leimuvan kannon, Syksysen taivaan all, Kosk korkea Pohjola tulta lyö Ja loistavat tuliannet táhdet. Táhtien joukkoa katselee ukko, Tyyneesti miettien: Onko ne kynttilöi taivahan háistá, Salista loistavast, Tai hurskaitten kirkkaita henkii táált, Nyt kuimian istmmil siellá? Mietteilee ukko ja ummistaa viimein Silmánsá unehen, Kohtapa kuítenkin joutsenten Huta Siivillá vinkuvil Pois tienoihin etelán kiitáen, Taas unesta heráttáá vanhan.