FU-transkription yksinkertaistaminen [antikvár]

JOHDANTO1. Tämän. julkaisun Juuret juontuvat viidentoista vuoden takaa, joulukuusta 1958, jolloin Helsingissa jarjestettiin Suomalais-ugrilaisen Seuran 75-vuotis3uhlien yhteydessä kan-sainvälinen fennougristien konferenssi. Konferenssissa piti prof. Aulis J. Joki alustuksen "Fragen der finnisch-ugrischen Transkription" (julkaistu 3USA 62:6 s. 16 - 22), jossa hän käsitteli fennougristien piirissä yleisesti tunnettua epä-kohtaa: FU-transkription mutkikkuutta ja sen poikkeamia muis-ta yleisessä käytössä olevista transkriptiojärjestelmistä, ennen kaikkea IPA-järjestelmästä. Alustaja muistutti E. N. Setälän jo 1901 lausumasta, fonologista tarkastelutapaa en-nakoivasta periaatteesta, jonka mukaan oma merkki olisi kuu-luva nimenomaan "distinktiiveille äänteille", "ts. jokaisel-le äänteelle, joka voi muuttaa sanan merkitystä, jos se esiin-tyy saman kielen jenkin toisen äänteen tilalla", ja palautti samalla mieliin Setälän viittauksen, että eri tarkoituksiin olisi käytettävä tarkkuudeltaan erilaista transkriptiota. Käytännössähän tuo viittaus oli monien suom.-ugr. kielten transkriptiossa pyrkinyt unohtumaan; siten oli esim. teksti-näytteissä ja sanakirjojen hakusanoissa usein noudatettu niiden pääasiallisten käyttötarkoitusten kannalta turhan tarkkaa kirjoitustapaa, joka diakriittisine merkkeineen saat-toi suorastaan haitata luettavuutta ja ainakin vaikeutti pai-natusta ja lisäsi painatuskustannuksia. Järjestelmälliseen yksinkertaistukseenkin oli tosin eri tahoilla pyritty. Alus-taja mainitsi esimerkkeinä Wolfgang Steinitzin obinugrilai-siin kieliin soveltaman fonemaattisen transkription ja Björn Collinderin eri kieliä varten suunnittelemat yksinkertais-tetut transkriptiot, jotka olivat pääperiaatteeltaan fone-maattisia mutta eräissä tapauksissa allofonisia, jopa ety-mologioiviakin. Lapin osalta hän muistutti myös Konrad Nielsenin ja Harald Grundströmin sanakirjojen hakusanoissa