Koltan- ja Kuolanlappalaisia Satuja [antikvár]

Alkulause. Nyt julkaistut koltan- ja kildininlappalaiset sadut muodostavat osan niistä kielellisistä aineksista, jotka eri aikoina olen kerännyt Koltan- ja Kuolan-Lapista. Tähän kirjaan sisältyy satujen ja tari-noiden ohella pienehkö määrä muutakin kansantietoutta, kuten lauluja, hokemia, sananlaskuja, arvoituksia, taikoja, enteitä, pa-ranniistapoja, leikkejä y.m.s. — Nuortijärvellä ja Kuolan seuduilla oleskelin v. 1914, Suonikylässä igia ja 1926 sekä Patsjoella v. 1927; sitäpaitsi oli patsjokelainen kielimestari käytettävissäni Helsingissä kevättalvella 1929. Kertojinani ovat toimineet: Patsjoen Kolttakönkäällä (ja Helsingissä) Mikko Fedotov (silloin n. 20-vuotias), joka nuoruudestaan liiiolimatta osoitti ole-vansa aivan ensiluokkainen satujen taitaja ja jonka osalle tulee suhteellisesti suurin osa tämän kirjan sisällyksestä (lA: n:ot 2—9, 11—17, 20—22, 25—56), Domna Titov (n. 65-vuotias; lA: 19), Aleksanteri (Olli) Fedotov (n. 40-v.; IA:23, 24) ja Matvei (MasSa) G-erasimov (18-v.; I A: 1, 10); Petsamon kylässä Oksenja Jefremov (74-v.; IA: 18); Suonikylässä Nastasia (Naska) Mosnikov (n. 35-v.; IB:1, 2) ja Huotari Feodorov (n. 43 v.; I B: 3—10); Nuortijärven Ristikentässä Irinja Sverlov (70-v.; I C: 8, 15,16, 18, 19), hänen tyttärensä Marinja G-erasimov (40-v.; I C: 1—4, 7, 9,10, 20—22, 24) ja tämän poika Trifon (19-v.; I C: 5, 6,11—14,17); Kuolavuonon Vaingassa Andrei Dmitriev (60-v.; II: 1, 2, 5—9, 12, 14), hänen vaimonsa Matrona (45-v.; II: 4, 13, 15), heidän poi-kansa Timofei (18-v.;, II: 10, 11) ja heidän Itä-Muurmannilta Gav-rilovosta kotoisin oleva vävynsä Aleksei Selevanov (30-v.; II: 3).