Bővebb ismertető
PROLOGI
ETHAN IRROTTAUTUI UNISTAAN JA kierahti vuoteesta ylös. Oli viela pimeaá, mutta tapansa mukaan hán aloitti pái-vânsa ennen kuin yö antoi tilaa aamunkoitolle. Hánelle sopi-vat rauhalliset ja mutkattomat rutiinit ja niihin lomittuva kova työ.
Han oli aina muistanut olla kiitollinen siita, ettâ oli voinut tehdâ valintoja ja elâa nain. Ihmiset, joita hanen oli kiittami-nen seka valiiman mahdollisuudesta ettâ elamâstâ, olivat kuolleet. Kuitenkin heidán aânensa kaikuivat edelleen somas-sa rantatalossa, tai siltá Ethanista ainakin tuntui. Han huoma-si tamán tástá nostavansa páataán syödessaán yksin aamiaista. Han odotti, etta hânen âitinsâ laahustaisi tohveleissaan keit-tiöön haukotellen, punainen tukka hurjana pehkona ja silmât-kin viela unesta sikkaralla.
Vaikka aiti olikin ollut poissa kohta seitsemán vuotta, ko-toinen aamukuvitelma tuntui lohdulliselta.
Tuskallisempaa oli muistella miestá, josta oli tullut Etha-nille isa. Raymond Quinnin kuolema oli tuskin kőimen kuu-kauden jalkeen viela liian tuoreessa muistissa. Siina ei ollut mitâan lohdullista. Ja isan kuolemaan liittyi seka rumia etta selittamattômia piirteita. Ray Quinn oli menettanyt henkensa onnettomuudessa, jossa hanen autonsa oli ollut yksin. Turma oli tapahtunut keskella kirkasta paivaa kuivalla tiella maalis-kuun paivana, jossa oli ollut vain kevaan aavistus. Autolla oli kova vauhti eika kuljettaja pystynyt hallitsemaan sita tienmut-kassa - tai sitten han ei halunnut. Onnettomuuden tutkinnassa oli selvinnyt, ettei mikaan fyysinen syy selittanyt, miksi Ray tormási autollaan puhelinpylvaaseen.
Sen sijaan tunnepuoleen liittyvista syista löytyi nayttôa, ja se painoi raskaana Ethanin sydamella.
Ethan pohdiskeli tapahtunutta valmistautuessaan paivan töihin. Suihkun jaljilta hanen tukkansa oli viela kostea. Han sutaisi sita kammalla, mutta se ei auttanut kesyttamaan pak-sua j a aaltoilevaa ruskeaa hiuspehkoa, jonka aurinko oli haa-hstanut juomuiseksi. Han ajoi partansa höyrystyneen peilin