Palatsi [antikvár]

ESINÄYTÖS Puhuessani viimeisen kerran tätini, ruhtinatar Gracen kanssa pyysin — kuten usein aikaisemminkin — häneltä .apua perheongelman ratkaisemisessa. Oli lämmin syys-kuinen päivä. Seuraavana päivänä menisin naimisiin 22-vuotiaan skandinavialaissyntyisen morsiameni kanssa. Koska olin päättänyt avioliitostani vasta kym-menen päivää aikaisemmin, olin kutsunut häävieraat puhelimitse sainttropezilaisesta hotellihuoneesta. Suku-ni ei ollut ilmaissut sanallakaan, ketkä olisivat paikalla. Yritin saada selville, mitkä heidän aikeensa olivat, ja kuulin, että äitini, Rainier-enon isosisko prinsessa Antoinette, oli soittanut veljelleen lomaltaan Skotlannista varmistaakseen, ettei kukaan suvun jäsen osallistuisi vihkiäisiin. Tiesin äitini vastustavan tätä avioliittoa kaikin voi-min, eikä hänen yllytyksensä oikeastaan tullutkaan mi-nulle yllätyksenä. Minulla oli vuosien varrella ollut myös enoni kanssa niin monia erimielisyyksiä, etten vakavissani odottanut hänenkään tulevan. Vaimoni vuoksi olisin halunnut heidän olevan paikalla. Olin toi-vonut, että sisareni Elisabeth ja Christine ja serkkuni Caroline, Albert ja Stephanie, joiden kanssa en ollut rii-doissa, pääsisivät tulemaan. Ennen kuin soitin Gracelle olin saanut tietää, ettei Elisabethkaan tulisi, koska oli edellisenä yönä joutunut sairaalaan suolistoverenvuo-don vuoksi. Grace oli Roc Agelissa, Monacon vuoristossa olevalla 9