Saamelaiset Kielenvaihdon Kierteessä [antikvár]

1. Johdanto Koutokeinon 1850-luvun levottorauuksista sekä Norjan Ja Suomen vällsestä rajasulusta käynnistyi erään tunturien poropaimentolaisjoukon siirtolaistaival. Suomeen suun-tautuneen muuton seurauksena syntyl Saariselän-Sompion alueelle viislporosaamelaisyh-dyskuntaa. Mukanaan muuttajat toivat muun ohessa ornan kielensä, saamen, sekä tradition perinnäisistä kielellisistä olkeuksistaan. Sadassa vuodessa he ovat menettäneet sekä kielensä että sähen liittyneet perinteiset oikeutensa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen tätä tapahtumaa. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa. Alkuperäiskansalla tarkoitan tässä sellaista kansan-ryhmää, jonka voidaan katsoa polveutuvan suoraan alueella ennen nykyisten valtaajien tuloa asuneesta kansasta, jonka edustajat eivät kontrolloi asumiensa alueiden hallin-toa (ks. NOU 1984: 334). Porosaamelaisten muutto tapahtui Saamemnaan sisällä, mutta valtaajavaltioiden rajat ylittäen. Alue, jolle muuttajat asettuivat, muodostaa Suomen nykyisen saamelaisalueen eteläisimmän kolkan. Siten nyt esitettävä tutkimusongelma ei koko Saamenmaata tai Suomen saamelaisaluetta ajatellen ole tyypillinen, vaan siüien liitt}ry piirteitä myös sekä siirtolais - että reuna- tai puskurialueproblematiikas-ta. Keskeisenä lähtökohtana tutkimuksessa on kuitenkin alkuperäiskansanäkökulma. Jos alkuperäisvähemmistö vaihtaa kielensä lopullisesti, tapahtuma merkitsee, toisin kuin esimerkiksi siirtolaistilanteessa, samalla kielen menetystä ja vähitellen kielen kuolemaa. Saamen kieli näyttää olevan nyt, 1980-luvulla, monin paikoin nopeasti kokonaan katoamassa. Hälyttäviä kielenvaihtoa oireilevla merkkejä kantautuu nykyään myös saamelaisen ydinalueen saamelaisimmista keskuksista. Selvimmin kielen vaih-tiiminen on nähtävissä juuri tutkimuskohteen kaltaisilla reuna-alueilla. Kielen vaihtumisessa näkyy hyvinkin yleisen prosessin piirteitä. Havaintoja saman-tapaisista muutoksista on tutkijoiden kirjaamina eri puolilta maailmaa. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on useinkin esitetty ehdotuksia siitä, miten käynnissä oleva kielenvaihtumistapahtuma kyettäisiin tutkimuksessa osoittamaan ja todentamaan. Kielen vaihtumisen ongelma on kuitenkin osoittautunut tutkimukselle vaikeaksi tehtäväksi ja tähänastiset tutkimukset jättävät vielä useita kysymyksiä avoimiksi. Mielestäni ongelma ainakin osittain johtuu siitä, että tarjolla ei ole ollut käyttökelpoisia menetelmiä kielenvaihdon tutkimiseen. Kielenvaihdon tutkimus on ollut metodisestiuusiutumaton. Siitäonpuuttunutmittausinstrumentti (Fishman 1972a), minkä takia prosessin todentaminen ja sen taustalla piilevien mekanismien paljas-taminen ei ole onnistunut, mistä puolestaan on seurannut, että näistä mekanismeista