Sukkanauhakäärme [antikvár]

1 KAKOLA: vanki 283/86 Torsten Rapp heräsi todellisuuteen hitaasti, asteittain, kuten joka aamu. Aivot olisivat vielä halunneet liikkua vapaudessa, unen muurittomassa, lukottomassa maailmas-sa, mutta ruumiin biologinen kellő pirisi jossakin pään sisällä. Se ravisteli väkisin ja vaativasti miehen hereille arkeen, johon hänet oli suljettu ja tuomittu - oikeuden päätöksellä melkein vuosikymmeneksi. Petetty! Vasikoitu! Nämä kaksi sanaa tulivat miehen mieleen joka aamu ensimmäisinä samalla hetkellä kun tie-toisuuden raja taas ylittyi. Niillä hän ravitsi olemassa-oloaan. Niistä hän löysi eiämälleen tarkoituksen. Hikivana valui pitkin niskaa. Sellissä oli kuuma, vaikka oli vielä varhainen aamu. Elettiin kesäkuun loppua, ja koko kuukausi oli ollut yhtä ainoaa katkeamatonta helleaaltoa. Sellaista ei näillä le-veysasteilla ollut koettu koko vuosisadalla. Kakolan paksut kivimuurit varastoivat itseensä hohkaa-van päivän ämmön ja säilyttivät sen yli yön. Vielä aamul-lakin kopeissa oli oliut lähelle kolmenkymmenen asteen lämpötiloja. Ja Torsten Rappin selli oli ison kiviraken-nuksen etelänpuoleisella sivul a, johon aurinko porotti ar-mottomalla suorasuuntauksella yli sameavetisen Aurajoen. Päivisin näissä kolmannen kerroksen kopeissa oli lämpöä