Suomalainen maisema/Die Finnische Landschaft/The Finnish Landscape/Det finländska landskapet [antikvár]

Maiseman elementit Landskapets element Suomi - pieni maa Euroopan syrjäkulmilla. Asukkaita on vajaat vüsi miljoonaa, elinkeinoina nuo tavalliset: maatalous, teollisuus, liikenne ja kauppa. Maanpinta on melko tasainen, suuria vuoria ei ole. Oikeaa mertakaan e! ole, vain matala sisämeri. Suomalainen maisema ei todellakaan voi ylpeillä millään, mikä olisi maailman suurinta, syvintä tai pisintä. Mutta suomalaiselle maisemalle ominaista monimuotoisuutta saa turhaan hakea muualta. Länsirannikolla aukeaa laaja lakeus, idässä nousevat ikivanhojen vuorten juuret. Eteläs-sä on tuulahdus keskieurooppalaista rehevyyttä, pohjoisessa Suomi koskettaa tundravyöhykettä. Melkein kaikille Suomen osille tuo vaihte-lua järvien, lampien ja jokien välkkyvä pinta, ja matalasta Itämerestä kohoaa saaria tuhatmäärin. Usein unohdettu, mutta hyvin luonteen-omainen suomalaisen maiseman piirre on soiden runsaus. Vaikeakul-kuisuus on tähän asti estänyt niihin tutustumista. Vasta viime vuosina on oivallettu, että niillä viihtyy erikoislaatuinen, pitkälle sopeutunut eläin- ja kasvimaailma. Muutama maantieteellinen erityispiirre tekee suomalaisesta maise-masta todella ainutlaatuisen: Auringon säteet kohtaavat Suomen pinnan hyvin viistosti, sillä pohjois-napa on vain parin tuhannen kilometrin päässä Suomen pohjoiskärjestä. Koko maan pitäisi oikeastaan olla tundraa. Mutta kaukana Meksikon lahdella auringon säteet kohtaavat meren lähes kohtisuorasti. Vesi lämpenee ja aloittaa pitkän matkansa pohjoiseen. Luonnon järjestämän kaukolämmityksen turvin Suomessa viihtyy sellainen eläin- ja kasvimaailma, jonka oikeastaan pitäisi asua tuhat kilometriä etelämpänä. Sen ansiosta ihminenkin voi asua Suomessa napapiirin kahden puolen, ihailla kesäyön aurinkoa ja talviyön revontulia. Toisellakin tapaa tuntuu pohjoisnavan läheisyys. Maapallon historiassa on ollut aikoja, jolloin napajäätiköt ovat levittäytyneet tuhansien kilo-metrien päähän navoilta. Koko Suomi on moneen kertaan ollut mahta-vien jäävaippojen peitossa. Viimeksi ne poistuivat 10 000 vuotta sitten. Nejättivätjälkeensä paljaaksi hiotun peruskallion.Seuraavatvuosisadat ovat vain vähän pystyneet muuttamaan maiseman perusmuotoja. Suomalaisen maiseman kivinen tukiranka on kaikkialla aivan lähellä. Jääkauden muovaama on myös Itämeri. Sen rannikon silokalliot ja kymmenet tuhannet saaret ovat tyypillistä Suomea kahdella tavalla: ne ovat maapallon ikivanhaa kalliokuorta, jolle jääkautinen nuorennus-leikkaus on antanut uudet piirteet. Finland - ett litet land i en avlägsen vrä av Europa. Invänare finns det knappa fem miljoner, huvudnäringarna är de vanliga: jordbruk, industri, samfärdsel och handel. Jordytan är rätt jämn, det finns inga höga berg. Nägot riktigt hav finns inte heller, bara ett grünt innanhav. Det finländska landskapet kan inte yvas över nägonting, som är störst, djupast eller längst i världen. Men den mängfaldhet som är typisk för det finländska landskapet fär man förgäves söka pä annat häll. Västkus-ten har ett vidsträckt flackland, i öster höjer sig rötterna tili uräldriga berg. I söder har naturen fätt en fläkt av en mellaneuropeisk frodighet, i norr gränsar Finland till tundraregionen. Nästan ät alla landsdelar ger sjöarnas, träskens och älvarnas glittrande yta variation och ur den grun-da Östersjön stiger tusentals öar. Ett ofta bortglömt men mycket karak-teristiskt inslag i det finländska landskapet är rikedomen pä kärrmarker. Eftersom de är sä svärframkomliga har det hittills varit svärt att bekanta sig med dem. Forst under de senaste ären har man insett att en särpräglad och mycket välanpassad djur- och växtvärld trivs där. Nägra geografiska särdrag gör det finländska landskapet verkligen enastäende: Solens strälar möter jordytan mycket snett i Finland, eftersom nord-polen ligger pä bara ett par tusen kilometers avständ frän landets nord-ligaste spets. Heia landet borde egentligen vara en tundra. Men längt borta vid Mexiko-bukten faller solsträlarna nästan lodrätt in mot havs-ytan. Vattnet värms upp och börjar sin länga färd normt. Tack vare denna av naturen arrangerade fjärrvärme trivs en sädan djur- och växtvärld i Finland, som egentligen borde vara bosatt tusen kilometer söderut. Därför kan ocksä människan bo i Finland pä bäda sidor om polcirkeln och beundra sommarnattens sol och Vinternattens norrsken. Ocksä pä ett annat sätt känner man av nordpolens närhet. Det har funnits tider i jordklotets historia, dä polernas' isfält har brett ut sig tusentals kilometer. Heia Finland har mänga ganger varit täckt av mäk-tiga ishöljen. Senast försvann de för 10 000 är sedan och lämnade efter sig ett barslipat urberg. De följande ärhundradena har endast i ringa grad förmätt förändra landskapets grundtyp. I den finländska naturen ligger den steniga benstommen överallt mycket nära. Ocksä Östersjön är formad av istiden. De glatta bergen vid dess kuster och de tiotusentals öarna hör i tvä avseenden tili det mest typiska i Finland: de utgör jordklotets uräldriga bergsskal, ät vilket den istida föryngringsoperationen har gett nya drag.