Yhteissaamelainen Sanasto [antikvár]

Sanaston rákenne 1) Yhteissaamelainen sanasto esittää lyhyesti kantasaamelaiset nimityssa-navartalot taulukkona, jossa otsikkorivillä on sanan järjestysnumero, kan-tasaamelainen rekonstruktio, merkitys, vastaavan sanan numero Lager-crantzin sanakirjassa (1939) sekä sanan mahdollinen etymologia. 2) Sanastoon on otettu mukaan ensinnäkin saamen sanat, joilla on vastinei-ta saamen sukukielissä. Toiseksi on otettu mukaan vastineettomat sanat, joiden levikki yltää idässä vähintään koltansaamen Suonikylän murtee-seen sekä etelässä vähintään luulajansaamen Jokkmokin murteeseen. Aineistosta puuttuvat kantasaamelaiset sanat, jotka esiintyvät — ainakin käytettävissä olevien lähteiden valossa — tätä suppeammalla alueella ja joille ei voida esittää sukukielisiä vastineita. 2) Keskenään johtosuhteessa olevat sanat on otettu mukaan vain silloin, kun niiden välinen ero on katsottava väliintään kantasaamelaiseksi. 3) Rekonstruktiot on esitetty keskikantasaamen mukaisesti (konsonantit: c c Sjklmnnr^prstüv, vokaalit: eäeieonuö). Ne ovat yleensä kaksitavuisia. Toisen tavun vokaalin yksiselitteinen rekonstruoiminen on usein mahdotonta, koska eri kiel et ja eri johdokset viittaavat eri vokaalei-iiin. Valittu vokaali on näissä tapauksissa useimmassa kielessä esiintyvä tal alkuperäiseen vartaloon kuulunut. Rekonstruktioon on merkitty toisen tavun vokaalia seuraavat äänteet silloin, kun ne ovat varmuudella palau-tettavissa kantasaameen. Osa adjektiiveista on rekonstruoitu komparatii-vimuotojen perusteella, koska niissä on säilynyt alkuperäinen toisen tavun vokaali. 4) Sanojen merkitys on esitetty lyhyesti ottamatta huomioon kaikkia esiinty-viä sivumerkityksiä. Sanaston lopussa on aiheittainen merkityshakemisto. 5) Jos saamen sanalla on vastineita sukukielissä, on esitetty yleensä lähin vastine sekä etymologian lähde. 6) Suomalaisista tai kantasuomalaisista lainoista on esitetty lainanantajakie-len muoto. Muista lainoista mainitaan vain lainaetymologian lähde. 7) Otsikkorivin lopussa on usein huomatus siitä, että kaikki sanan vastineet saamelaiskielissä ovat johdoksia rekonstruoidusta muodosta. Jos sana on johdos toisesta sanasta, tämä on osoitettu merkillä ja kantasanan nu-merolla. Joskus on verrattu kantasaamelaisia sanoja keskenään, vaikka niiden välisiä suhteita ei voida aina selittää tyydyttävästi.