Etelä-Karjala/Södra Karelen/Southern Karelia/Südkarelien [antikvár]

SAATESANAT TOISEEN PAINOKSEEN Karjala on ollut koko historiallisen ajan vákivalloin pirstottu maakunta. Ne tiedot, joita meillá on historiallisen ajan hámáryydestá, kertovat karjalaisten olleen itsenáinen, korkean kulttuurin omannut heimo. Sen kunnailla, kylissá ja kaskimailla asui suurten mahtimiesten johtama, hengen lahjoja ja luonnon ilraiöitá palvova soiton ja laulun kansa. Monet hautalöytöjen puvut óvat upeudellaan ja aistikkuudellaan heráttáneet huomiota ja ihastusta jopa kautta maailman. Tárná kulttuuri tuhoutui kuitenkin suurimmaksi osaksi Karjalan jouduttua 1200-luvulla vain puoliváliin raaakuntaa ulottuneiden, ruotsalaisten suorittamien valloitusten, ns. ristiretkien, jálkeen idán ja lánnen váliseksi taistelutantereeksi. Haarniskoidut ristiritarit kaatoivat karsikot, katkoivat alistumattomat páát. Roomalaiskatolinen uskonto sen paremmin kuin myöhempi luterilaisuuskaan ei suvainnut rinnallaan muita jumalia, ja náin karjalaista omalaatuista kulttuuria tuhottiin, niin ettá vain aavistuksen siitá saamme hautalöydöistá ja Itá-Karjalan korpien kátköistá kootuista sirpaleista, joista Kalevala on koostunut. Pahinta kaikesta on ollut idán ja lánnen váliseksi raja-alueeksi jááminen. Jos rauhaa kesti muutaman vuosikymmenen, jo löytyi lánnestá urhoja, jotka hyökkásivát rajan yli, ja sitá seurasi saaliin kera pakeneminen ja kansan játtáminen kostáján armottomiin kásiin. Tavanomaisten rajaryöstöjen lisáksi tapahtui Keski-Karjalassa kerran, ettá jo yhden sukupolven aikana melkein koko kreikkalaiskatolinen váestö joko tuhottiin tai pakeni Venájálle. Mutta rippeet kuitenkin tulivat piilopirteistáán, autioille tiloille muutti uusia asukkaita Etelá-Karjalasta, Savosta, jopaHámeestá ja Satakunnasta asti. Tárná sekoitus ja kanssakáyminen on vaikuttanut hedelmállisesti maakunnan henkisiin ja aineellisiin arvoihin. Karjalaisuus ei verenlisáyksestá huolimatta menettányt luonnettaan, vaan túliját sulautuivat mieleltáán ja murteeltaankin kantaváestöön. Eiká maakunnallinen raja esim. Savoa vasten ole missáán niin selvá kuin Keski-Karjalassa, Ruokolahdelta Uukuniemeen. Muualla Suomessa on yleensá kásitys, ettei Karjalasta ole paljoa muuta jáljellá kuin ympári maan levinneitá siirtolaisia, evakkoja. Heráttáá ehká ihmettelyá, ettá Etelá- ja Keski-Karjala kásittáá vielá puoliváliin toistakymmentá pitájáá, joista monet tosin pirstottuina, kaupungin ja kauppalan, siitá huolimatta, ettá aikaisemmin karjalaisalueeseen kuuluneet monet Kymenlaakson kunnat óvat nykyisin erottautuneet omaksi maakunnakseen. Eniten Karjalan aluekásitystá óvat sotkeneet monet koulukirjat. Tárná johtuu siitá omituisesta kásityksestá, ettá vain lánsisuomalaiset kansatieteiliját pystyvát ináárittelemáán itásuomalaisia heimorajoja. Ei siis ihme, vaikka muualla Suomessa uskotaankin, ettei Etelá-Karjalaa enáá viimeisen ra-