Suomi Kuvina [antikvár]

ALKULAUSE.Kufen alunperin oli tarkoitettukin, on Suomi Kuvinca-teosta huomattavasti levinnyt ulkomaille ja se on siten osaltaan ollut teke?nässä Suomea tunnetuksi %suuressa maaih)iassa%. Tätä seikkaa edelleenkin sihnälläpitäen on tnyös teoksen y.nnesta painoksesta osa varustettu 6-kielisin kuvaselostuksin. (Kotimaisten kielten lisäksi englanti, ranska, saksa, espanja.)Tilanahtaudesta johtuu, että kiivien selostukset tällöin ovat suppeampia kuin suomenkielisen lukiján kannalta olisi suotavaa. Siksi on teosta toimitettu myös-kin yksinomaan suofjtenkielinen laitos, jolloin selostukset on voitu tehdä huomattavasti laajemmiksi. Ne on kirjoittanut tobt. E. Mikkola.Kuvajärjestykseen nähden on noudatettu sa?)taa vapaasti valittua aluejakoa kuin aikaisemmissakin painoksissa: Etelä-Suotni, Itä-Suomi, Eänsi-Suomi, Sisä-Suomi ja Pohjois-Suomi.Kuva-aineistoa ovat hyväntahtoisesti antaneet käytettäväkseni seuraavat yhdis-tykset, virastot, liikkeet ja henkilöt:llmavoimat, Suomen Matkailijayhdistys, uSuomen matkat, Kansallismuseo, Geologinen Toimikunta, Kasmussenin valokuvaamo, Tampere, %Suo?ni-Filmi^-> sekä P. Alava, V. Auer, R. Castren, K. Haataja, K. Hakalehto, A. Hanstén, 0. Hei kinheimo, N. A. Hilden, H. Iffland, 0. Jonasson, T. H. Järvi, I. Jäämaa S. Karpio, I. Eeiviskä, Kaarlo Lindherg, G. Lönnqvist, J. V. Mattila, A. Mykkänen L. E. Mykkänen, J.Nissilä, T.Ovaskainen,A. Pietinen, P. Poutiainen, T.Rancken K. Roos, W. Shohin, G. Stenius, E. Sundström, Tauno Tainio, B. Tallgren V. Talvio, G. Velin ja W. W. Wilkman.Teoksen lopussa olevan kirjoituksen ))Suomen litontoti on laatinut prof. V. A. Koskenniemi.FELIX JONASSON.SUOMEN LUONTO.yüOSITUHANSIEN aikana óvat meri ja jâât muovailleet Suomen maa-kamaraa. Tuloksena tásta yhteistyösta on Euroopan jarvirikkain maa, etelâssâ ja lânnessâ Itâmeren syleilemá, pohjoisessa aavan Jââmeren. Maan ja veden taistelu ylivallasta ei Suomessa vielakâân ole lakanmit. Jos vasi ja jââ kerran, vuosituhansia sitten, peittivat suuren osan Suomen niemi-maata, niin saa meri nyt puolestaan luovuttaa Suomelle joka vuosi kappaleen alu-eestaan. Niin valloittaa Suomi ilman sodankâyntiâ ja rauhantekoja joka vuosi pienen maakaistaleen.Suomen pinta-alan laajuudesta seka varsinkin sen ulottuvaisuudesta pohjoisesta etelaan, Jââmerestâ Suomenlahteen, johtuu, ettâ se saattaa sulkea rajojensa sisa-puolelle suuria vastakohtia. Etela- ja Lounais-Suomessa eivat ilmastolliset suhteet kovin suuresti eroa keskieurooppalaisista, kun sitavastoin pohjoisessa, Lapin âârillâ, lampötila saattaa kuukausimââriâ vaihdella 30:n ja 40:n pakkasasteen vâlillâ. Kun Etela-Suomen merisatamat jââtyvât vain lyhyeksi ajaksi ja niin heikkoon jââhân, ettâ meriliikennettâ voidaan pitaâ kaynnissá kautta vuoden, niin kahlehtii vahva jââpeite koko Pohjanlahden Merenkurkusta lâhtien useam-maksi kuukaudeksi ja Lapin jârvet muuttuvat suurimmaksi osaksi vuotta kuol-leiksi, liikkumattomiksi jââ- ja lumitasangoiksi. Yksin Pohjois-Suomen lukuisten koskienkin kuohuvan voiman yrittââ talvi panna kahleisiinsa, jotka koskivesi kevâisin, mahtavissa jâânlaskuissaan lyö pirstaleiksi kiviin ja kallioihin.Mutta vielâ suurempi kuin lâmpimân ja kylmân vastakohta on valon ja pimey-den. Se joka ei oie kokenut Pohjolan kesien ehtymâtőntâ valoa, se joka ei oie val-vonut jonakin kesâkuun yőnâ seudussa, jossa aurinko unohtaa viikoiksi ja kuu-kausiksi unensa, hân ei tunne luomakuntaa koko sen salaperâisessâ suuruudessa, joka vain tâssâ fantastisessa valaistuksessa paljastuu ihmissilmâlle. On kuin itse aika olisi nâinâ őinâ pannut sen kultanaulan rattaaseensa, josta Lope de Vega jossakin puhuu, ja pysâhdyttânyt kiireisen kulkunsa. Ei oie valoja eikâ varjoja, on vain salaperâinen, kaikkialla lâsnâoleva valkeus. Valon ja pimeyden ikuinen dualismi tuntuu saaneen sovituksensa. Kaikki taistelu on lakannut, on kuin luonto nâinâ őinâ, liikkumattomassa, pyhâisessâ rauhassa, itseensâ syventyneenâ, tapai-lisi kaikén olemisen arvoituksellista, lohdullista syvyyttâ. Nâitâ kesien valkeita őitâ, jotka runsain mitoin korvaavat kaikki talven pimeât, suomalainen enimmân kaip'aa, kun han lâhtee vieraille maille. Niinpâ kerrotaan, ettâ suomalaiset siirto-laiset Amerikassa vielâ vuosien ja vuosikymmenien pââsta muistelevat kaipauk-243