Käsky [antikvár]

Mies nousee ylös. Napittaa housunsa ja vielá takkinsa-kin. Kaivaa esiin savukelaatikon. - Palaako? - Ei Iditos. Mies sytyttáá omansa, seisoo siiná hajareisin koko sotilaallisessa uljaudessaan. Ááni silti kuin uusinta piirus-tustaan esitteleván koulupojan. - No? Miltás tuntui? Nainen nousee istumaan, vetáá hameenhelmat pal-jaitten sááriensá suojaksi, oikoo hiuksia mutta varoo pyyhkimástá silmiá. - Panolta pano tuntuu, hán sanco ilmeettömásti. Mies nyppii tupakanmurusia kieleltáán, vetáá hen- kisauhut. Kulmakarvojen váliin on ilmestynyt ryppyjá. Ryhdissá on tapahtunut hienoinen muutos. - Vai niin. Ulkona on pimeáá. Huoneessa hiljaista. Vei kuulla kelion tikityksen. On liian hiljaista. Vai niin. Mies menee ovelle, láhes marssii, avaa sen. - Miksi musiikki ei soi? Koska miná olen antanut luvan lopettaa? Keltainen savu leijuu lampun yllá, miehen niska pi-saroi hikeá. Hán kutsuu - komentaa - muita miehiá, nimeltá mainiten. 7