Rovasti Huuskosen Petomainen Miespalvelija [antikvár]

1 Naaraskarhun kohtalo — Perkele laukkaa keskuudessainme kuin kiljuva jalopeura! Rovasti Oskari Huuskonen nojasi kaksin käsin saamastuolin kaiteeseen ja katsoi tuikeasti alas. Nummenpään seurakuntalaiset kyyhöttivät kirkko-salissa synnintunnossa. Kirkko oli salvottu tervaisis-ta hirsistä. Se oli maalattu ulkoa punamullalla, sisäl-tä taivaallisen siniharmaaksi. Alttari ja saamastuoli olivat patinoitunutta punahonkaa. Etupenkeissä istui pitäjän mahtikansa: maanviljelysneuvos Lauri Kaakkuri, betonitehtailija Onni Haapala, kenraali-majuri Hannes Roikonen, tohtori Seppo Sorjonen, apteekkari, opettajia, rakennustarkastaja, palopääl-likkö .ja ruustinna Saara Huuskonen, joka oli kau-nis kopea nainen ja aina kovin vaivautuneen oloinen joutuessaan kuuntelemaan miehensä julistusta. — Vaan kun Jumalan ruoska sivaltaa Perkeleen peräpäähän, siinä karvat pölisevät ja löysät valahta-