Seitsemän Retkeä Itään [antikvár]

VALMENNUSVUODET Jo nuorena tiedonhaluisena koululaisena olivat kielet ja kan-sat yksityisten harrastusteni kohteena. Ruotsalaista koulua käydessäni asuin Turun ulkopuolella Raunistulassa, Jossa vallitsevana kielenä oli tietenkin suomen kiéli. Mutta oli siel-lä myös muita, mm. venäläisiä ainakin kaksi perhettä, puola-laisia yksi perhe ja lisäksi oli merilläkin käyneitä miehiä, jotka osasivat englantia. Koulussa luin sekä latinaa että kreikkaa. Ja ylioppilaaksi tullessani minulla oli arvosana sekä kreikan että venäjän kielessä. Kun alussa oli tarkoitukse-nani lukea papiksi, opiskelin yliopistossa paitsi latinaa Ja kreikkaa myös hepreaa, mutta rupesin vielä harrastamaan vertailevaa kielitiedettä ja jouduin siten dosentti Reuterin oppilaaksi sanskritin kursseille. Yhdessä Heikki Ojansuun — sittemmin Heisingin ja Turun yliopiston professori — sekä E. A. Tunkelon kanssa, joka myös on myöhemmin professo-rina palvellut Heisingin yliopistossa, tavailtiin sanskritin kie-lioppia ja vaikeatajuisia tekstejä. Meistä kolmesta taisin minä ensimmäisenä ilmoittautua tämän aineen professorin, sit-temmin senaattori Otto Donnerin kuulusteltavaksi korkeinta arvosanaa varten. Professori Otto Donner, Suomalais-ugrilaisen Seuran pe-rustajia, oli pitkät ajat harrastanut mielestään hyvin tärkeää asiaa. Oli löydettävä ja koulutettava nuoria miehiä jatka-maan niitä tutkimuksia, jotka Matias Aleksanteri Castren Ja myös Pietariin akateemikoksi Joutunut maanmiehemme Antti Juhana Sjögren olivat erittäin menestyksellisesti aloittaneet. Tällaisia nuoria miehiä Otto Donner oli vuosien varrella koettanut hakea, luvaten rahallistakin tukea, ja Suomalais-ugrilaisen Seuran esimiehenä hän avusti seuraa tässä tarkoi-tuksessa suurilla lahjoituksilla.