Tulikärpästen kesä [antikvár]

Ensimmäinen osam1Aurinko paistoi sisään viistosti, ja sen valo osui baaritiskissä oleviin renkaisiin ja muihin jälkiin. Kate Ryan pyyhki niitä räsyllä samalla kun potkaisi sisäkengät jaiastaan ja veti tilalle kumisaappaat. Hän työnsi käsilaukkunsa tiskin alle ja avasi kuin samalla liikkeellä keit-tiönoven nähdäkseen etteivät Eddie ja Decían rääkänneet uutta tyttöä. Uuden tytön silmät punoittivat, hän näytti surulliselta ja ikävöi kotiti-lalleen. Hän saattaisi karata takaisin, jos Eddie ja Decían näyttäisivät pahimmat temppunsa. Onneksi kiipikonna jaksoi viehättää vielä kőimen viikon jälkeenkin. Pojat lojuivat vatsallaan, syöttivät sille kaalin-lehtiä ja kiljuivat riemusta, kun ne kelpasivat sille.John, Kate huusi, tulisitko tiskin taakse. Minun täytyy käydä joen toisella puolella katsomassa, mikä kaksosia viivyttää. Heidät on suittava ja siistittävä konserttia varten, mutta heistä ei näy vilausta-kaan.John Ryan voihkaisi. Hänen ajatuksenjuoksunsa oli jälleen katken-nut. Hän oli luullut että saisi olla tannin tai parí omissa oloissaan, kamppailla säkeiden kanssa. Odota vähän, hän huusi ja toivoi että saisi ajatuksesta kiinni ennen kuin se katoaisi.Ei käy, he myöhästyvät jo nytkin. Kuule, tuo kynä ja paperi tänne alas; tuskin tänne ketään tulee, mutta täytyyhän jonkun olla tiskin takana.Ovi paukahti kiinni Katen mentyä, ja John Ryan näki makuuhuo-neen ikkunasta, kun hänen vaimonsa juoksi vastapäätä pubia olevan pienen kävelysillan yli. Kate kapusi veräjän yli kuin nuori tyttö, vaikka oli yli kolmikymmenvuotias nainen. Tytöltä hän näyttikin kesäle-ningissään ja saappaissaan, kun hän juoksi kevein askelin etsimään kaksosia rauniotalosta, Ferninhovista.d'i'i;; Ii:i. Ihii."1rvi," I- ^.r 1 1 .' 'VÉ-i^ri-zrC' Siv