Valhe [antikvár]

Jos kuolemaa voi sanoa kauniiksi, niin enoni Eliaksen kuolema oli kaunis, ainakin mustavalkoisen rikospaikkakuvan perusteella. Elias istuu lattialla kiviseinaan nojaten lihaksikas ylaruumis pal-jaana, paita tyynyna seinan ja paan valissa. Vasemmasta suupie-lesta valuu ohut verinoro leualle ja kaulalle. Asetta ei nay, mutta raportin mukaan se on maassa Eliaksen jalkojenjuuressa.Rikospaikkakuvaajakin oli löytanyt itsestaan taiteilijan. Kuva oli otettu etuviistosta niin, etta ikkunasta tai kuvaajan lampus-ta tuleva valo osui vain vainajan vasempaan puoliskoon jattaen toisen puolen varjoihin. Kasvoilla varjo kulkee Eliaksen nenan harjaa, nousee korkeata otsaa ja katoaa tummiin, taaksepain kam-mattuihin hiuksiin. lime on samalla kertaa raskas, miettelias ja tyyni. Han nayttáa taistelussa saamistaan haavoista lepaavalta roomalaiselta sotilaalta.Tajusin akkia mista mielikuva syntyi: olin kaynyt muutama vuosi sitten Venetsiassa ja rantakadun portaisiin oli nojannut roomalaisen sotilaan asuun pukeutunut mies. Kyparán alta valui verinoro ja yha kadessá oleva miekka lepasi maata vasten. Sota-sankarin jalkojen juuressa oli astia, johon esityksesta vaikuttu-