Kotoinen pitopöytä [antikvár]

Íí-"" Kotoinen pitopöytä — suomalaista silmänruokaa Suomalaisen pitopöydän alku on ollut yksinkertainen. Pöydäl-le nostettiin sen ainoa ja tärkeä astia — keittopata. Siitä vieraat ammensivat ruokaa suuhunsa omilla puulusikoillaan. Aterían jälkeen nuoltiin lusikat puhtaik-si ja pistettiin saappaan varteen tai vyön alle. Pidot ja ruokailutavat kerto-vat oman aikansa kulttuurista. Ruokailutavat avat vaihdelleet äärimmäisestä yksinkertaisuu-desta hienosteluun ja hurjiin mässäilyihin saakka. Meidän aikamme osaa taas antaa arvoa aitoudelle ja helppoudelle. Tämä kirja on tehty emännäl-le ja isännälle, jotka haluavat tarjota vierailleen perinteisiä suomalaisia pitoruokia nykya-jan hengessä ja tavalla. Kirjan tekijöiden mielestä huolella tehty arkiruoka sopii yhtä hyvin juh-la- ja pitoruoaksi. Kaikkien oh-jeiden kohdalla on mietitty tark-kaan, miten perínteinen ruoka-laji voidaan soveltaa meidän kaupunkioloihimme, maaseu- tukotiin tai vaikkapa ulkomais-ten ystävien keittiöihin. Min ruoka-aineita kuin valmiita ruokia on pyrítty käsittelemään mahdollisimman vähän. Näin ruokien ómat makuvivahteet pääsevät oikeuksiinsa. Näiden pitoruokien lühtökohtana on ollut erí vuodenaikojen tarjoama vaihtelun mahdolli-suus. Kesäkutsuilla uusia peru-noita, tilliä, tuoreita mansikoita. Syksyllä metsäsieniä ja si-lakkaa. Ohjeet óvat yksinkertaisia ja ruokien esillepanossa on noudatettu samaa linjaa. Astioita on käytetty periaatteena 'uunista tai liedeltä suoraan pöytään'. Sopi-va astia korostaa ruokaa ja tuo